Taide ja luovuus tanssi-liiketerapiassa

Taide ja luovuus ovat olleet pitkään psykoanalyysin tutkimuskohteita.  Carl Gustaf Jungin mukaan luovuuden pohjana on aina mielikuvitus ja fantasia, sekä fantasian dynaamisena ilmentymänä leikki. Kaikki luova työ ja oikeastaan kaikki, mikä on ihmiselle arvokasta, perustuu hänen mukaansa mielikuvitukseen. Mielikuvitus on väylämme tiedostamattomaan, sekä tärkeä väylä psyyken ymmärtämiseen, kasvuun ja hyvinvointiin. Jung piti myös mielikuvituksen käyttöä psykoterapiassa hyvin keskeisenä. Jungin mukaan mielikuvitus voi ilmentyä kuvina mielessä tai ilmaistuna paperille piirtäen tai maalaten.

Paperille maalaten tai piirtäen tuotetut kuvat syntyvät tiedostamattoman pohjalta, mutta Jung ajatteli, että psykoterapiassa on tärkeää myös kuvien avaaminen tietoisella tasolla, jolloin tiedostamattoman tärkeä sanoma tulee tietoisuuteen ja psyyken käyttöön. Jung kertoi käyttäneensä tanssia työvälineenä terapia-asiakkaiden kanssa, antaen asiakkaan ilmaista itseään tanssin ja liikkeen kautta sekä joskus myös tanssien itse asiakkaan kanssa.

Luovuus tanssi-liiketerapian ytimessä

Tanssi-liiketerapian juuret ovat luovassa prosessissa, mikä tarkoittaa, että terapeutille on keskeistä luovuuden ensisijainen käyttö terapeuttisessa työskentelyssä. Bonnie Meekumsin (2002) mukaan luovassa prosessissa liikkeen metafora on tärkeä työkalu. Liikkeen metafora on symboli, joka on kiteytyneenä joko liikkeessä tai asennossa.

Asiakas voi vapaasti tutkia hänelle merkityksellisiä teemoja ja terapeutti taas toimia todistajana asiakkaan liikkeelle. Teemoja voivat olla mm. nähdyksi tuleminen, rajojen asettaminen, oman äänen etsiminen, kohtaaminen, irti päästäminen, antautuminen ja sulkeminen. Erilaiset välineet, kuten esim. kankaat auttavat vahvistamaan turvallisuutta, koska ne mahdollistavat tunteiden, muistojen ja assosiaatioiden projisoimisen johonkin ulkoiseen.

Yleensä taiteellisessa toiminnassa erotetaan toisistaan prosessi ja tuote, joista jälkimmäinen on yleensä se, mitä yleisölle näytetään arvosteltavaksi, kun taas tanssi-liiketerapia ei aseta tavoitteekseen teoksen tuottamista eikä sen julkista esittämistä. Luovuus ja taiteen toteuttaminen tanssi-liiketerapiassa ei vaadi mitään teknisiä valmiuksia, jotta henkilö voisi hyötyä tanssi-liiketerapiasta. Tanssi-liiketerapiassa sekä tuote, että prosessi nähdään ja niitä pidetään yhtä merkityksellisinä. 

Luova prosessi asiakkaan ja terapeutin välisessä suhteessa

Omaperäisyys ja spontaanius ovat luovuuteen liittyviä käsitteitä, mutta ovatko ne luovuuden synonyymejä? Freudin näkemys spontaaniudesta perustuu ajatukseen, että spontaani ilmaisu mahdollistaa tiedostamattomien aspektien esiin tuomisen ja niiden esiin tuominen vähentää tiedostamattoman tukahduttavaa kontrollia. Siksi spontaanius voi olla osa luovaa prosessia, mutta se yksin ei riitä.  Omaperäisyys ilmenee eri tavoin. Guilford käytti termiä ”divergentti ajattelu” viitaten epätavallisiin vastauksiin, kun etsitään ratkaisua, vastausta tai vaihtoehtoa. Wengrowerin mukaan Guilford totesi, että omaperäisyyden tarkoituksena on etsiä uusia ratkaisuja; se voi synnyttää uusia kertomuksia, ymmärrystä ja vastauksia pysähtyneisiin tilanteisiin. Sanoisin, että omaperäisyys ja spontaanius eivät ole luovuuden synonyymejä, vaikkakin ne ovat toisiinsa liittyviä ilmiöitä.

Tanssi-liiketerapiassa olemme kiinnostuneita asiakkaan subjektiivisesta omaperäisyydestä ja niistä muutoksista, joita asiakas voi tutkia ja oivaltaa itse. Kaikki luova toiminta tanssi- ja liiketerapiassa tapahtuu tunnistettavissa olevaa kaavaa, luovan prosessin sykliä seuraten. Sykli saatetaan kulkea useampaan otteeseen läpi terapiassa ja jopa yhden tapaamiskerran aikana. Tämä luova prosessi tapahtuu asiakkaan ja terapeutin välisessä suhteessa. Tanssi-liiketerepiassa luova toiminta mahdollistaa pääsyn tiedostamattomien psykologisten prosessien äärelle, mikä tekee tanssi-liiketerapiasta isojakin muutoksia mahdollistavan terapiamuodon.

Lähteet ja lisäluettavaa:

Fischman, D. (2009). Therapeutic relationships and kinesthetic empathy. Teoksessa: Chaiklins, S. Wengrower, H. (2009). The Art and Science of Dance Movement Therapy: Life Is Dance. New York: Routledge.

Jung, C. (1921-1958). Teoksessa: Chodorow, J. 1997 (toim.), Jung on Active Imagination. Princeton, Princeton University Press. 

Meekums, B. (2002). Dance Movement Therapy: A Creative Psychoterapeutic Approach. London: Sage Publications Ltd.